Mitä olette mieltä sellaisesta ajatuksesta, että kun rakastutaan, niin se ei suinkaan ole sattumanvaraista, että kehen rakastutaan. Luin jostain terveyslehdestä (mitä en nyt kaivamallakaan netistä löydä) artikkelin, missä kerrottiin, että kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, niin kyse ei ole suinkaan sattumasta vaan se on evoluutiobiologinen suunnitelma kunkin varalle. Suunnitelma on tehty valmiiksi meitä jokaista varten ja me vaistoillamme seuraamme ja vaalimme sen toteutumista. Ihmisen tarve luomakuntamme eläimenä on jatkaa sukua ja täten löytää se geenillisesti paras vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Toisessa ihmisessä ihmistä kiehtoo itsensä kaltaiset piirteet. Siksi toisinaan tunne siitä, että 'tuntui, kun olisimme tunteneet aina' johtuvat siitä, että nämä kaksi ihmistä ovat samanlaiset/saman kaltaiset. Toisessa näkee itsensä. Tutkinmuksessa näytettiin otokselle naisia kuvia eri näköisistä miehistä ja kukin naisista valitsi komeimmaksi (ja pariutumiskelvolliseksi ulkonäön perusteella) mieheksi sen, kehen oli lisätty tietokoneella naisen omia piirteitä. Jos tähän tutkimukseen uskoo, niin voikin sanoa, että kauniit ihmiset pariutuvat toistensa kanssa. Se on totta!
Tässä teoriassa oli kolme vaihetta: ihastuminen, himo ja rakastuminen. Ihastuminen tuo nämä kaksi ihmistä toistensa lähelle, mikä johtaa himoon ja haluun harrastaa seksiä. Sen jälkeen rakastutaan eli halutaan elää elämää yhdessä ja turvata elämä jälkikasvulle.
Tämä kävi minulle jotenkin järkeen varmaan sen vuoksi, että yleensäkin minulla on tarve selittää asiat itselleni järkeä käyttäen.
Onko tämä teidän mielestä kuitenkin vähän liian pitkälle teorisoitu?
Muistan lukeneeni aiheesta, varmaan ollut sama artikkeli! Hyvä Terveys taisi olla lehden nimi. Paljonhan tuota rakastumisen ilmenemistä on tutkittu ja kyllä tuossa teoriassa jotain perää on. Itse olen realisti, joten yleensä pyrin hakemaan asialle kuin asialle järkevän ja perustellun selityksen.
VastaaPoistaPidän itsekin kovasti asioista, jotka ovat jotenkin perusteltuja ja järkeenkäyviä. Toisaalta uskon, että on hurja määrä asioita, joita tiede ei ole pystynyt ratkaisemaan.
VastaaPoistaUskon, että tuossa on jotain perää, kuten se, että ihminenkin pyrkii lajiaan jatkamaan. Siihen, että vaistomaisesti valitsisimme lisääntymisen kannalta optimaalisen geneettisen vastaparin, en valitettavasti usko. Tiedän kai liikaa lapsettomuustapauksia. Siihen uskon myös, että ihminen hakee jotain tuttua, omanlaistaan, sukunäköistä.
Tuon mukaan niitä sopivia vastakappaleita meitä kaikkia varten on kuitenkin aika runsas joukko, riippuu sitten sattumasta ja muusta, kehen törmää? Uskon, että jokainen muistaa käyneensä useammankin ihmisen kanssa läpi nuo kolme vaihetta, mutta suhde on kuitenkin joskus päättynyt.
Tutkimuksissa on todettu, että naiset haluavat erilaisia miehiä "puolukkapäivinä" kuin muuten. Tässä on siis jotain tuommoista vaistomaista parhaan uroksen etsintää optimaallista pariutumista varten.
VastaaPoistaHenk.koht. en oikein usko tuommoiseen tutkimukseen, koska maailmassa on monia sopivia, joista voi sitten tulla se oikea.