Voihan pressanvaalit! Joko on oma ehdokas valittu?

Halusin jakaa mielenkiintoisen postauksen Anssi Kelan blogissa eräästä ehdokkaasta. En normaalisti seuraa Kelan blogia, sain idean siihen facebookista kavereiden suosittelemana.

Tästä tekstistä tuli sellainen fiilis, että ihmiset vielä sisimmässään välittävät toisistaan (tai muistakin kun itsestään) ja jollain tapaa myös isänmaallinen olo. Minä vaikutuin!

On alkanut itseäni hieman pelottaa se, että jos korkeimmalle jakkaralle Suomen päämieheksi nouseekin sellainen henkilö, joka ei välitä suvaitsevaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, välittämisestä ja rauhasta. Miten Suomen sitten käy?

Itsearviointi

Kurssi alkaa siis lähentyä loppuaan. Mitäs tavoitteita minulla olikaan silloin alussa? Kävin poimimassa ne tähän, jotta vertailu olisi helpompaa:
 
Tällä kurssilla haluan oppia sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia. Tällä hetkellä käytän päivittäin Facebookia lähinnä kavereiden kanssa jutusteluun. Eli tietämykseni lähtökohta on aika alkeellinen.

Haluan oppia, mitä kaikkia sosiaalisen median palveluita on ja mikä etu ja mitkä mahdollisuudet on missäkin?

Tuli toden totta tutustuttua sellaisiin sovelluksiin, mistä en ollut ikinä kuullutkaan. Ja en olisi niihin tullut tutustuneeksi ilman tätä kurssia. Se, että näistä sovelluksista saa näin paljon hyötyä irti huvin ohella tuli minulle yllätyksenä. Positiivisena tietysti!
Edelleenkin facebook on se, mitä aktiivisimmin käytän, mutta opiskeluni on saanut uusia tekniikoita käyttöön tukemaan ja helpottamaan tiedon kulkua ja siirtoa. En osannut odottaa, että kurssi on minulle näin hyödyllinen.
Minua kiinnostaa yrittäjyys ja olen miettinyt, että miten sosiaalisen median palveluita voin tällä alueella hyödyntää.

Yrittäjyyttä ajatellen opin myöskin hyödyllisiä asioita esim.kotisivujen tekeminen blogin kautta. Ylipäänsä tuo blogin luominen ja postaukset oli minulle uusia tuttavuuksia. Hauskaa ja hyödyllistä asioiden jakamista. Nyt on tullut seurattua blogikirjoittelua, mitä en aiemmin tehnyt ja kiinnostaa se, että ketkä julkisuuden henkilöt kirjoittelevat blogia ja ketkä taas ei!

Olisin voinut olla paljonkin aktiivisempi kurssilaisten postausten kommentoinnissa. Lueskelin kyllä paljon kirjoituksia, mutta kommentointi jäi vähemmälle. Oli kiva, kun omia postauksia kommentoitiin ja käytiin lukemassa. Siitä sai kirjoitusintoa!

Kaikin puolin olen tyytväinen, että kurssille osallistuin. Opin paljon enemmän, kun osasin odottaa. Oivalsin myös, että kuinka tärkeää yritysten on näkyä sosiaalisessa mediassa ja se miten näytään, ei ole sattumaa vaan tarkan suunnittelun tulosta. 

Aion jatkaa tutkimusmatkaani sosiaalisen median meressä!

Kiitos Katille ja Outille.

Muutosvastarintaa

Ravintola-alan ammattilaisena tekee vähän pahaa tämä uusi uudistus, missä asiakas tilaa ravintolassa annoksensa digitaalisesti. Mihin unohtuu palvelu ja osaavan, ammattitaitoisen henkilökunnan merkitys? Eikö ihmiset halua enään jutustella tarjoilijan kanssa annoksista? Muuttuuko ravintolassa pikkuhiljaa koko palvelukokonaisuus kommunikoinniksi tietokoneen kanssa? Minä en käy ravintolassa ainoastaan hyvän ruuan perässä vaan myös palvelun vuoksi. Hyvää ruokaa saan myös kotona jos sikseen! Mulla taitaa olla aika paha muutosvastarinta.

Muistan kyllä olleeni muutosvastarintainen silloinkin, kun ravintoloista uhattiin tehdä savuttomia. Olen YLE:n uutisissa savullisuutta puoltanutkin. Nyt olen hyvin-hyvin iloinen siitä, että sen vastarintaisen tytön mielipiteillä ei ollut silloin mitään painoarvoa. Sauhuttelukin on kohdallani jo historiaa. Tästä päätellen siis digitaalinen menu saanee vielä vuosien saatossa hyväksyntäni!

Pariutumisteoria

Mitä olette mieltä sellaisesta ajatuksesta, että kun rakastutaan, niin se ei suinkaan ole sattumanvaraista, että kehen rakastutaan. Luin jostain terveyslehdestä (mitä en nyt kaivamallakaan netistä löydä) artikkelin, missä kerrottiin, että kun kaksi ihmistä rakastuu toisiinsa, niin kyse ei ole suinkaan sattumasta vaan se on evoluutiobiologinen suunnitelma kunkin varalle. Suunnitelma on tehty valmiiksi meitä jokaista varten ja me vaistoillamme seuraamme ja vaalimme sen toteutumista. Ihmisen tarve luomakuntamme eläimenä on jatkaa sukua ja täten löytää se geenillisesti paras vaihtoehto tähän tarkoitukseen. Toisessa ihmisessä ihmistä kiehtoo itsensä kaltaiset piirteet. Siksi toisinaan tunne siitä, että 'tuntui, kun olisimme tunteneet aina' johtuvat siitä, että nämä kaksi ihmistä ovat samanlaiset/saman kaltaiset. Toisessa näkee itsensä. Tutkinmuksessa näytettiin otokselle naisia kuvia eri näköisistä miehistä ja kukin naisista valitsi komeimmaksi (ja pariutumiskelvolliseksi ulkonäön perusteella) mieheksi sen, kehen oli lisätty tietokoneella naisen omia piirteitä. Jos tähän tutkimukseen uskoo, niin voikin sanoa, että kauniit ihmiset pariutuvat toistensa kanssa. Se on totta!

Tässä teoriassa oli kolme vaihetta: ihastuminen, himo ja rakastuminen. Ihastuminen tuo nämä kaksi ihmistä toistensa lähelle, mikä johtaa himoon ja haluun harrastaa seksiä. Sen jälkeen rakastutaan eli halutaan elää elämää yhdessä ja turvata elämä jälkikasvulle.

Tämä kävi minulle jotenkin järkeen varmaan sen vuoksi, että yleensäkin minulla on tarve selittää asiat itselleni järkeä käyttäen.
Onko tämä teidän mielestä kuitenkin vähän liian pitkälle teorisoitu?

Joulu on taas, joulu on taas... tai ei ehkä ihan vielä kuitenkaan

Milloin saa joulun aloittaa koristelun ja muun joulufiilistelyhömpötyksen osalta?
Mulla itselläni alkoi joulun laitto eilen. En ole sitä ikinä näin ajoissa aloittanut! Tuli meinaan ostettua joulua varten uutta pöytäliinaa ja koristetta ja pitihän niitä uusia liinoja sitten koittaa ja koristeillekin piti katsoa ne suotuisat paikat. One thing led to another ja olinkin varastossa kaivelemassa edellisvuoden koristeita. Kyllä, tuli ne joululevytkin kaivettua esiin. En tosin vielä alkanut niitä kuunnella vaikka mieli teki... Kaikki näyttikin niin kovin kivalta, etten raaskinut niitä jouluisia elementtejä purkaa poiskaan. Siinä ne nyt ovat!
Kun joulua kohti mennään, niin joudun varmaan lisäämään koristeiden koknaismäärää, jotta joulunakin on sitten jotain uutta jouluista laitettavaa. Kohti amerikkalaista ylikoristelua, pahoin pelkään...

Henkilön paikannus kännykällä

Mitä mielipiteitä herättää henkilöiden paikannus kännykällä - palvelu?
Oikein käytettynä se on varmasti hyvä palvelu.

Luin pari artikkelia lehdistä aiheesta ja lapsiperheille tämä on mainio väline. Eipä tarvi vanhempien sydän sykkyrällä odotella ja ihmetellä, missä lapset viilettää. Aina kun ei siihen puhelimeenkaan vastailla. Palvelu on myös aika edullinen mahdolliseen hyötyyn nähden. Sammutettua kännykkää ei paikannuspalvelukaan löydä...

Ilman lupaa ei saa paikantaa ja alle 15 - vuotiaiden paikannuksesta päättää huoltaja. Paikannettava saa muistutuksen jatkuvasta mahdollisuudesta paikannukseen eli paikannettava on tietoinen siitä, että häntä paikannetaan.
Kiistämätön apu paikannuspalvelusta on pelastus- ja hätäkeskuksille.
Viekö tämä palvelu aikuisia/vanhempia kauemmas lastensa arjesta? Ollaan vain klikkauksen päässä!!
Myös vanhuksia paikannetaan palvelun avulla. Viimeaikoina on kovasti lööpeissä olleet unohdetut vanhukset. Tämä palvelu ei taida olla ratkaisu siihen ongelmaan, että vanhukset hylätään yksinäisyyteen odottamaan kuolemaa. Laiha lohtu on se, että joku paikantaa heidän sijainnin käymättä varsinaisesti heidän luonaan.

Mitä ajatuksia tämä siis herättää sinussa?

Verkkoterapiaa esiintymisjännitykseen

Kuuntelin aamulla radiota ja siellä uutisoitiin verkkoterapiasta apuna esiintymisjännitykseen. Neljäsosa yliopisto-opiskelijoista kärsii esiintymisjännityksestä ja sen voittamiseen suositeltiin tässä uutislähteessä verkkoterapiaa.
Ensinnäkin jumituin sanaan verkkoterapia -  se on ihan uusi ilmiö minulle. Niinpä googlasin siitä tietoa. Tässä yksi uutiskirjoitus siitä aiheesta. Varsinkin harvaan asutuilla seuduilla, kuten Lapissa mahdollisuus terapiaan verkon kautta on huikea juttu!
Esiintymisjännitys vaivaa näemmä aika montaa ihmistä. Itse lukeudun niihin. Se jännitys ei minulta estä esiintymistä, mutta vaikuttaa koko fysiikkaani (ääni muuttuu epävarmaksi, kroppa tärisee, kasvot punakoituu jne). Joskus oireet on lievempiä, joskus kiusallisen voimakkaita. Olen miettinyt, että mistä se jännitys johtuu? Olen kuitenkin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen ihminen porukassakin. Tykkään laulaa karaokeakin!  Siinä vaiheessa, kun pitää yleisön eteen mennä kertomaan jostain, niin muutun ihan toisenlaiseksi. Auttaa asiaa, jos valmistaudun esiintymiseen erittäin huolellisesti. Ja toisinaan taas jos joudun esiintymään ex tempore, niin ei jännitys kerkeä mukaan. Olen ymmärtänyt, että jatkuva esiintyminen tuo sitä varmuutta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja otan kernaasti vastaan vinkkejä siitä, miten jännitys selätetään! Onko tässä syytä lähteä jopa verkkoterapiaan?